The girl who sold my world

Disciplen ja The Usedin siivittämänä leijailin marraskuun lopun ja joulukuu pääsi yllättämään minut arkitokkurasta. 

  Kuka varastaa aikaa? 

Ei se noin vain minnekkään katoa. 

Talvi on paras vuodenaika. Pimeys ja lumi pitävät sisällään niin pahaa kuin hyvääkin. Jäiset aamut bussipysäkillä saavat ajattelemaan.

 Enkö vain voisi olla jossain muualla?

 

Juoksen maratonia rinkka selässä. Jos hyvin käy pääsen maaliin 24 päivä. Jos en, heitän rinkan ojaan ja jään tielle makaamaan. Mitä sitten tapahtuu, ei ole mun murheeni. 

 Luokan pikkujoulut sai hetkeksi unohtamaan kaikki kiireet. Karaoke, glögi, tutut ja tuntemattomat ihmiset.

 Eikö se voisi jatkua ikuisesti?

 Näiden ihmisten kanssa ei haittaisi vaikka aika pysähtyisikin.

 Vaikka joku väittäsikin, että minä kuulun tänne, se ei ole totta. 

Minun kuuluisi olla jossain ihan muualla.

Jossain missä ei tunneta sanaa kiire, raha tai alaikäinen.

 Täältä minä en ainakaan löydä itseäni.