Syksy on rakkauden vuodenaika, mutta tänä vuonna se ei näy ainakaan minun elämässä.
Nyt on taas tultu sellaseen elämäntilanteeseen kun on itse onnistunut repimään vanhat haavat auki ja uudetkin on aina vaan syvempiä. Tallaisina hetkinä huomaa että ystävien tuki ja rakkaus on kultaa ja niiden avulla selviää mistä tahansa.
Varsinkin jos omistaa sellaisia ystäviä kuin mulla, elämä ei koskaan ole pelkkää surua.
Mutta vaikka aina ei tunnukkaan niin hyvältä, minun elämänasenteella kaikesta selvitään ja jos iloon ei tunnu olevan muuta syytä niin se on se että syksy jatkuu ja elämä on kaunista.
Viikonloppu tunnelmoitiin perheen kanssa mökillä Marttilassa. Keskellä
peltoa pääsee hetkeksi pakoon ylimääräistä stressiä ja sitä parantaa
kynttilät, syksyn viimeiset lehdet, leipominen ja kuvailuretket
pelloilla. :)
Remonttikin etenee hitaasti mutta varmasti.
Koulussa on meneillään oikea kasvissyöjän painajainen.
Siirtyminen lihapuolelle, ärsyttävät opettajat ja ensimmäisenä päivänä pöydällä on puolikas sika. Pahoinvoivat ja itkuiset mielialat jatkuvat vielä seuraavat viisi viikkoa, sitten päästään toivottavasti turvallisemmalle elintarvikepuolelle.
 |
| Syksyyn kuuluen tietenkin omenapaistosta ja vaniljakastiketta |
Ensiviikolla lentokone suuntaa kohti Wieniä!
Matkan tavoitteena on syödä Sacher-kakkua, tutustua muutenkin kahviloihin, nähdä jotain uutta, maata vaahtokylvyssä ja shoppailla! :)
Ilmeisesti joudun joihinkin museoihinkin, mutta toivotaan että pääsen kuitenkin keskelle kaupungin sykettä.
Paljon aikaa menee nykyisin oman inspiraation purkamiseen, tällä kertaa kirjoittamalla.
Novelleja syntyy aina vain enemmän, mutta niiden hyvyyttä on vaikea arvioida itse.
Joka päivä pitää vain muistaa, että huominen voi olla parempi ja kai se rakkaus hymyilee kaikille joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti