maanantai 7. tammikuuta 2013

Meidän sormet tuntee elämän sykkeen

En huomannut vuoden kulumista, mutta asiat muuttuivat kuin itsestään. 
Aloitin vuoden tanssien, tyttö kukkamekossa. Lakkasin kynnet mustiksi, nauroin räkäisesti ja säälin niitä jotka uskovat kapitalisteja. Raadoin tavan vuoksi, huomaamatta etten saanut mitään aikaiseksi. Aika loppui, ja näin vuoden loppupuoliskon ensimmäistä kertaa. Olin jakautunut kahteen. Toinen puoliskoni veti minut kölin alta.

 Minut hinattiin takaisin kannelle, puin kuivat vaatteet ylleni ja näin uuden maailman. Skoolasimme vesisateessa uudelle vuodelle. Puut peittivät raketit, mutta söimme silti pipareita ja homejuustoa pikkulasten nukkuessa.
Vuoden ensimmäisen minuutin käytin ajattelemalla, etten yhtenäkään vuonna ole kasvanut henkisesti yhtä paljon kuin viime vuonna.

Yhtenä yönä listasimme uudenvuodenlupaukset. Aion maalata elämäni lisäruutuun vain paletin räikeimmät värit. Käänsin myös huoneeni taulut ylösalaisin. Niin ne kuvaavat minua paremmin.

Blogin ilme muuttuu aina mielialojeni mukaan, ja nyt olen hyperaktiivinen, iloinen ja naama kiiltää innostuksesta kuin Naantalin aurinko.
Kevät sykkii suonissa, saa minut hyppimään ja miettimään kesää.


 Lipitä vettä, syö hedelmiä ja juokse kuin hullu paikoissa joista jää on jo sulanut.

Yhdessä päivässä musta maali vaihtui keltaiseen, novellit heräsivät eloon ja To do-listoja alkoi kerääntyä kiihtyvällä tahdilla.
Kevääni on aikaisessa, mutta ehdinpähän tehdä enemmän.

Uudeksivuodeksi tein jouluisen glögi-kakun, joka on maustettu appelsiinilla ja kanelilla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti