And sooner or later it's over, I just don't wanna miss you tonight

Koulupäiviä jäljellä 0.
Tuntuu uskomattomalta ja tavallaan pelottavaltakin, että aika kului niin nopeesti.
Ensimmäinen vuosi amiksessa on ohi, vaikka tuntuu ettei se ehtinyt alkaakkaan. Tosin aika kuluu nopeasti kun on hauskaa ja hyvää seuraa, enkä parempaa luokkaa kuin mun ihanat tytöt olis koskaan osannut toivoakkaan. ♥

Kolme viikkoa työharjottelua leipomossa meni kuin siivillä ja nyt on viiminenkin viikko takana. Viimeiset koulupäivät oli hiukan haikeita, kun luokat hajoaa ja jotkut lähtee kokonaan pois. Suurin osa porukasta kuitenkin liittyy mun seuraan elintarvikkeeseen syksyllä, joten ei ne kokonaan sieltä häviä.

Huomenna juhlitaan päättäreitä mökkeilemällä saaressa muutamien luokkalaisten kanssa ja sen jälkeen vielä muutama päivä vapaata ennen neljän viikon työrupeamaa. :)

Äitienpäiväksi tein kakun Kinuskikissan ohjeen mukaan. Juustokakkumaiseen kakkuun tuli Dikestive-pohja ja sen päälle valkosuklaa-, mustikka- ja vadelmamoussekerrokset :)

Piirrä sateenkaari ylle ristiinnaulitun

 Hypi korkealle, korkeammalle.

Tavoittele enemmän, suurempaa ja parempaa.

Päätä oikein tai kadut.

Kuka nyt haluaisi tehdastyöläiseksi?

Minä varmaan haluan.

Viime viikoina on ollut illanviettoja ja synttäreitä mahtavassa seurassa, pääsiäinen kotona ja paljon ohjelmaa tulossa.

Kahdeksan viikkoa koulua, josta osa kuluu työharjoittelussa.

En jaksa odottaa kesää, pitkiä teitä, aurinkoa, makoilua puistoissa, olemista ja kirpparikierroksia.

Kesätyöt on tiedossa, joten raha-asioista ei tarvitse huolestua.

Koulussa ja kotona innostuin pursottamaan pikkuleipiä, joten pääsiäiseksikin syntyi sitruunakeksejä vaaleanpunaisilla valkosuklaa raidoilla. :)

Sing it to the tune of faggot, faggot, faggot

Puhelin pärisee taukoamatta. 

Illat kuluvat poliittisiin keskusteluihin puhelimessa ja leipomiseen.
 Yöt valvotaan pikkutunneille homoromanttisia kirjoja lukien. Herätyskello kiskoo joka aamu väkivaltaisesti ylös kuudelta.

Päämäärät on taas uskomattoman sekaisin. Paraisilta Turkuun ajavassa bussissa voi aamuisin törmätä ilmestykseen, jolla on pikimustat silmänaluset ja tukka sojottaa joka suuntaan.

Hiihtoloma tuli ja meni. Aika kului melkein kokonaan mökillä Marttilassa hiihtäen ja syöden. Tuli myös vietettyä laatuaikaa mahtavien luokkalaisteni kanssa muun muassa tuparien merkeissä. :)

Tuntuu kuin lomaa ei olisi ollutkaan, mutta silti energiaa riittää.

Siis kaikkeen muuhun kuin koulujuttuihin.

A little bit of you makes me your man

Sinä yönä kävelin yksin bussipysäkille ja katsoin kaupungin valoja, tyhjiä katuja ja suuria, hitaasti leijuvia lumihiutaleita.

Eikö niin kaunis hetkikään voi toteuttaa unelmaani?

Päivänä jona istuimme keittiössä ja nauroimme. Katsoimme lapsen iloa.

Vauva oli niin vilpitön. Onnekas ilman velvollisuuksia. Tietämätön maailmasta.

Leivoimme ja puhuimme.

Aloin miettiä mikä on kaiken tarkoitus. Mihin maailma on menossa ja miksemme tee sille mitään?

Ajattelevatko muut ihmiset sitä lainkaan?

Mitä me olemme tehneet kaikille muille ja paikalle, jossa meidän olisi tarkoitus elää.
Mitä minun on tehtävä jotta saan muutkin ihmiset ajattelemaan maapallon hyväksi?. 
En minä yksin voi mitään tehdä.

Kuljen kamera kaulassa ympäri maailmaa. Tammikuussa valo on parhaimmillaan ja sitä on pakko ikuistaa joka kulmasta.

Joskus haluaisin vain lähteä. Kadota yhteiskunnalta. Asua metsässä jossain pienessä yhteisössä ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Pakeneminen vain on mahdotonta, kun kaikki paikat pursuavat ihmisiä.




Haluan säästää maailmaa, mutta jääkö tänne edes mitään mitä varten säästää?

Meidän sormet tuntee elämän sykkeen

En huomannut vuoden kulumista, mutta asiat muuttuivat kuin itsestään. 

Aloitin vuoden tanssien, tyttö kukkamekossa. Lakkasin kynnet mustiksi, nauroin räkäisesti ja säälin niitä jotka uskovat kapitalisteja. Raadoin tavan vuoksi, huomaamatta etten saanut mitään aikaiseksi. Aika loppui, ja näin vuoden loppupuoliskon ensimmäistä kertaa. Olin jakautunut kahteen. Toinen puoliskoni veti minut kölin alta.

 Minut hinattiin takaisin kannelle, puin kuivat vaatteet ylleni ja näin uuden maailman. Skoolasimme vesisateessa uudelle vuodelle. Puut peittivät raketit, mutta söimme silti pipareita ja homejuustoa pikkulasten nukkuessa.

Vuoden ensimmäisen minuutin käytin ajattelemalla, etten yhtenäkään vuonna ole kasvanut henkisesti yhtä paljon kuin viime vuonna.

Yhtenä yönä listasimme uudenvuodenlupaukset. Aion maalata elämäni lisäruutuun vain paletin räikeimmät värit. Käänsin myös huoneeni taulut ylösalaisin. Niin ne kuvaavat minua paremmin.

Blogin ilme muuttuu aina mielialojeni mukaan, ja nyt olen hyperaktiivinen, iloinen ja naama kiiltää innostuksesta kuin Naantalin aurinko.

Kevät sykkii suonissa, saa minut hyppimään ja miettimään kesää.

 Lipitä vettä, syö hedelmiä ja juokse kuin hullu paikoissa joista jää on jo sulanut.

Yhdessä päivässä musta maali vaihtui keltaiseen, novellit heräsivät eloon ja To do-listoja alkoi kerääntyä kiihtyvällä tahdilla.

Kevääni on aikaisessa, mutta ehdinpähän tehdä enemmän.

Uudeksivuodeksi tein jouluisen glögi-kakun, joka on maustettu appelsiinilla ja kanelilla :)

I hope that you can hear me, I hope that you can feel me

Tyttö älä luovuta.

Älä juokse sivupolulle, siellä kompastut kiviin. Älä päästä irti. Älä kaada paskaa maailman niskaan. Sinä et päätä mitä teet.

Sivupolun loppu. Jos tätä voi edes poluksi kutsua. Jalat mustelmilla. Oksat repivät vaatteita, ei haittaa. Ne on revitty jo valmiiksi. Polku katoaa ja edessä on vain pimeyttä. Löydätkö johdatustähtesi? 

He suunnittelevat yhteisiä koteja, miettivät lasten nimiä. Millaisia kukkia sulhaspoikien rintataskuun? Öisiä asuntolainahuolia.

Minä olen tuollaisten juttujen ulkopuolella. Eikä minua enää edes kiinnosta. Mihin katosi se ihminen jolla oli unelmia ja suunnitelmat vuosiksi eteenpäin?

Voisinhan minäkin etsiä itselleni piilopaikan. Ostaa oman pesäni ja sisustaa mieleni mukaan. Mutta se saisi minut tuntemaan itseni yksinäisemmäksi.

Mistä rahat kesän festareihin? Rahaa kyllä löytyy kun sitä tarvitaan. Suurempi ongelma on vanginvartijassa. ”Liian hauskaa sinun ikäisellesi nuorelle”.

Uusivuosi tulossa, mitä jos eläisi paremmin? Jep, luovun turhuuksista. Mitä väliä jos ei huvita tehdä mitään muutakaan? Ei mitään suunnitelmaa ensi vuodelle. Ehkä minua kuitenkin raahataan ympäri maailmaa.

Kuvat: We heart it

Risti kaulassa oomme haudassakin elossa

Vaikka kuka sanoisi mitä, en välitä. Tämä juttu on minua varten. Hei eivät tiedä millaista on kuulua jonnekkin. Tai millaista on kun voi puhua rehellisesti, peittelemättä itseään, jakaa ajatuksia tai vain olla jonkun lähellä ja tuntea vihdoin rauhaa.

 Viikonloppu eristyksissä ihmisten kanssa, joiden huomaat taas kerran olevan samalla aaltopituudella.

Sitten puretaan ajatuksia kirjeeseen, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia, leikitään saunassa lumella, syödään kokoajan lisää ja puhutaan yöt tärkeistä asioista tai vain maataan hiljaa lattialla epämääräisessä kasassa ja kuunnellaan toisten mahan murinaa.


Maailman parhaiden ystävien kanssa kaikki on antamista, saamista ja kiitosta. Nyt senkin arvo on noussut ja enkä itke enää vaan surusta vaan vielä useammin ilosta.

Gent joulukuussa oli taianomainen ja muistin taas miksi Saksa on lempimaani. Sen kauneuden olin ehtinyt jo unohtaa.

Loma alkoi ja joulu tulee, silti minä ikävöin jo koulua.
 Fiilikset eivät ole katossa ja kotona oleminen tuntuu turhalta, mutta tuskin joulu enää koskaan tulee tuntumaan samalta kuin lapsena. Kun minulta puuttuu tunnelma, kaikki muut ovat sijaiskärsijöitä.


Joka tapauksessa yritän parhaani ja nyt kun maailmanloppu ei tainnutkaan ilahduttaa meitä vierailulla, tavoitteena on selvitä siitä mitä tästä vuodesta on jäljellä.
 Ehkä selviän sen jälkeenkin vielä yhden.