maanantai 28. tammikuuta 2013

A little bit of you makes me your man


Sinä yönä kävelin yksin bussipysäkille ja katsoin kaupungin valoja, tyhjiä katuja ja suuria, hitaasti leijuvia lumihiutaleita.
Eikö niin kaunis hetkikään voi toteuttaa unelmaani?

Päivänä jona istuimme keittiössä ja nauroimme. Katsoimme lapsen iloa.
Vauva oli niin vilpitön. Onnekas ilman velvollisuuksia. Tietämätön maailmasta.

Leivoimme ja puhuimme.
Aloin miettiä mikä on kaiken tarkoitus. Mihin maailma on menossa ja miksemme tee sille mitään?
Ajattelevatko muut ihmiset sitä lainkaan?
Mitä me olemme tehneet kaikille muille ja paikalle, jossa meidän olisi tarkoitus elää.
Mitä minun on tehtävä jotta saan muutkin ihmiset ajattelemaan maapallon hyväksi?. 
En minä yksin voi mitään tehdä.

Kuljen kamera kaulassa ympäri maailmaa. Tammikuussa valo on parhaimmillaan ja sitä on pakko ikuistaa joka kulmasta.

Joskus haluaisin vain lähteä. Kadota yhteiskunnalta. Asua metsässä jossain pienessä yhteisössä ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Pakeneminen vain on mahdotonta, kun kaikki paikat pursuavat ihmisiä.




Haluan säästää maailmaa, mutta jääkö tänne edes mitään mitä varten säästää?



maanantai 7. tammikuuta 2013

Meidän sormet tuntee elämän sykkeen

En huomannut vuoden kulumista, mutta asiat muuttuivat kuin itsestään. 
Aloitin vuoden tanssien, tyttö kukkamekossa. Lakkasin kynnet mustiksi, nauroin räkäisesti ja säälin niitä jotka uskovat kapitalisteja. Raadoin tavan vuoksi, huomaamatta etten saanut mitään aikaiseksi. Aika loppui, ja näin vuoden loppupuoliskon ensimmäistä kertaa. Olin jakautunut kahteen. Toinen puoliskoni veti minut kölin alta.

 Minut hinattiin takaisin kannelle, puin kuivat vaatteet ylleni ja näin uuden maailman. Skoolasimme vesisateessa uudelle vuodelle. Puut peittivät raketit, mutta söimme silti pipareita ja homejuustoa pikkulasten nukkuessa.
Vuoden ensimmäisen minuutin käytin ajattelemalla, etten yhtenäkään vuonna ole kasvanut henkisesti yhtä paljon kuin viime vuonna.

Yhtenä yönä listasimme uudenvuodenlupaukset. Aion maalata elämäni lisäruutuun vain paletin räikeimmät värit. Käänsin myös huoneeni taulut ylösalaisin. Niin ne kuvaavat minua paremmin.

Blogin ilme muuttuu aina mielialojeni mukaan, ja nyt olen hyperaktiivinen, iloinen ja naama kiiltää innostuksesta kuin Naantalin aurinko.
Kevät sykkii suonissa, saa minut hyppimään ja miettimään kesää.


 Lipitä vettä, syö hedelmiä ja juokse kuin hullu paikoissa joista jää on jo sulanut.

Yhdessä päivässä musta maali vaihtui keltaiseen, novellit heräsivät eloon ja To do-listoja alkoi kerääntyä kiihtyvällä tahdilla.
Kevääni on aikaisessa, mutta ehdinpähän tehdä enemmän.

Uudeksivuodeksi tein jouluisen glögi-kakun, joka on maustettu appelsiinilla ja kanelilla :)