Lumihiutaleita ja jäätyviä unelmia

 

Viime tiistaina perheellinen Urpoja kotiutui viikonmittaiselta Wienin matkalta uupuneena, matkalaukku täynnä suklaata ja vaatteita, sekä ainakin omalla kohdalla mieli täynnä uutta taiteellista inspiraatiota purettavaksi! :)

Kirjoittamisen lisäksi on syntynyt tarve maalata.

 Tosin käytännössä on ilmennyt aika paljon rajoitteita kun ei omaa ateljee tilaa ole ja vanhemmat ei tykkää ajatuksesta että rupean seinille roiskimaan. Paljon väriä olen kuitenkin vanerille saanut ja haaveilen vielä maalaavani oman versioni Ad Astrasta omalle seinälle. :)

Ajanpuutteen takia en ole vielä saanut Wienin kuvia koneelle, mutta laitan niitä pian ja samalla teen huolellisen esittelyn tästä ihanasta kaupungista.

Viime viikolla satoi sitten ensilumi ja se sai aikaan paljon kiljumista ja juoksentelua ulkona. Joka vuosi totean uudestaan, että lumi on kyllä yksi maailman kauneimmista asioista ja samalla merkki siitä, että ihana talvi on alkanut! <3

Lumi saa myös muistamaan että joulu alkaa lähestyä ja sitä varten pitää alkaa tehdä valmisteluja hyvissä ajoin. 

Myös meidän perheessä lumentulo sai liikettä niveliin ja viikonlopuksi kiiruhdettiin mökille Marttilaan laittamaan paikat talvikuntoon ja katsomaan jos suolta vielä jokunen karpalo löytyisi. 

  Karpalosaalis tosin jäi tänä vuonna todella säälittäväksi, koska maassa oli jo ainakin 5 senttiä lunta.

Vaikka lumi ehti jo sulaa täällä etelässä, aion painaa loppuvuoden täysillä eteenpäin. Tällä viikolla jo heräsin siihen, että kaksoistutkinnon eteen täytyy tehdä töitä, joten aion vaihtaa kunnon kouluvaihteen päälle, suunnitella joululahjoja, maalata ja kirjoittaa, pussittaa töissä paljon pipareita, nähdä ystäviä ja vielä jossain väleissä tännekkin kirjoitella. :)

Mustikkarahkaa <3

 Nyt on myös viimiset hetket muistella uudenvuodenlupauksia ja toteuttaa mahdollisimman moni vielä tämän vuoden puolella! :)

Muistakaa siis olla onnellisia, koska elämällä on paljon annettavaa, ja toteuttakaa unelmianne, koska elämää ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi!

Trying not to love you only makes me love you more

Syksy on rakkauden vuodenaika, mutta tänä vuonna se ei näy ainakaan minun elämässä.

 Nyt on taas tultu sellaseen elämäntilanteeseen kun on itse onnistunut repimään vanhat haavat auki ja uudetkin on aina vaan syvempiä. Tallaisina hetkinä huomaa että ystävien tuki ja rakkaus on kultaa ja niiden avulla selviää mistä tahansa. 

Varsinkin jos omistaa sellaisia ystäviä kuin mulla, elämä ei koskaan ole pelkkää surua.♥

Mutta vaikka aina ei tunnukkaan niin hyvältä, minun elämänasenteella kaikesta selvitään ja jos iloon ei tunnu olevan muuta syytä niin se on se että syksy jatkuu ja elämä on kaunista. 

Viikonloppu tunnelmoitiin perheen kanssa mökillä Marttilassa. Keskellä peltoa pääsee hetkeksi pakoon ylimääräistä stressiä ja sitä parantaa kynttilät, syksyn viimeiset lehdet, leipominen ja kuvailuretket pelloilla. :) 

Remonttikin etenee hitaasti mutta varmasti. 

 

Koulussa on meneillään oikea kasvissyöjän painajainen.

 Siirtyminen lihapuolelle, ärsyttävät opettajat ja ensimmäisenä päivänä pöydällä on puolikas sika. Pahoinvoivat ja itkuiset mielialat jatkuvat vielä seuraavat viisi viikkoa, sitten päästään toivottavasti turvallisemmalle elintarvikepuolelle.

Syksyyn kuuluen tietenkin omenapaistosta ja vaniljakastiketta ♥

 

              Ensiviikolla lentokone suuntaa kohti Wieniä!

  Matkan tavoitteena on syödä Sacher-kakkua, tutustua muutenkin kahviloihin, nähdä jotain uutta, maata vaahtokylvyssä ja shoppailla! :)

 Ilmeisesti joudun joihinkin museoihinkin, mutta toivotaan että pääsen kuitenkin keskelle kaupungin sykettä.

 Paljon aikaa menee nykyisin oman inspiraation purkamiseen, tällä kertaa kirjoittamalla.

Novelleja syntyy aina vain enemmän, mutta niiden hyvyyttä on vaikea arvioida itse.

Joka päivä pitää vain muistaa, että huominen voi olla parempi ja kai se rakkaus hymyilee kaikille joskus.

♥:llä Maru

Mut älä huoli nyt vaan sivummalta seuraan, sua pystyis varastamaan en. Oot liian täydellinen, lempee, enkeleiden näköinen

                       Nyt on sitten lokakuu!


Täytyy sanoa et viime kuukauden aikana on viimeinkin ottanu kaikesta kaiken irti! :)
Ja en voi olla muuta kun tyytyväinen elämään vaikka on tässä paljon harmiakin ollut viimeaikoina.

Tuntuu että osaks senkin takia mun täytyy nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja vaaditaan paljon sisua että pystyn lopettamaan polttamisen, kunnostamaan ihmissuhteet ja alkaa harrastaa taas liikuntaakin.
Jostain syystä mua ei nyt pysty masentamaan mikään ja saan syksyisin aina vielä lisää energiaa, joten kyllä kaikki onnistuu. :)




 Viikonloppu meni vanhojen leirillä Koupossa ja taas oli hauskaa vaikkakin vielä tavallista hullumpaa menoa.

Saaran, Ellun ja Erpan kanssa samassa huoneessa. Sekoilukerroin sata, yöllistä lauluntekoa, Ipadeilla leikkimistä, syömistä,  paljon syvällistä ja vielä enemmä ei syvällistä keskustelua. :D

                                     
                                                                   Ulkoilua...

                                                         
   sirkuskoulua...

 ...ja jopa vähän läksyjen tekemistä.

 

 

                             Älä kysy, älä kerro toimii varmaa hyvin tällasiinkin juttuihin :D

 Joka tapauksessa oli kivaa ja seuraava leiri on vasta jouluna :)

Koulussa alkaa nyt elintarvikepuolella jotain liha-juttui ja sen lisäks liikunta..
Kammottaa ajatuskin molemmista mut varmaan ihan hyvää vastapainoa leipomossa syömiselle :D

Tossa vielä mun ja Nooran ankkaperhe viimeviikolta ♥

♥:llä Maru